Aika usein kadulla kysytään meidän kohdalla "Onks noi niitä lassieita??" Me ei olla lassieita, eikä mitään skotlanninpaimenkoiriakaan, me ollaan collieita. Meitä on viisi, ja sitten täällä on vielä kaksi ihmistä. Ne pitää meidät sapuskoissa ja vie ulos ja agilitykentälle ja tottistelemaan ja vaikka mitä. Vanhin meistä on varsinainen hirmulisko, oikeesti. Sen nimi on Nata ja se pitää meille nuoremmille ihan hirveetä kuria. Heti tulee tukkapöllyä jos ihan vähän vaan riehuu, ja jos vaikka vahingossa astuu sen päälle. Turpiin tulee, ei kannata kokeilla. Sitten on Venla, se on tollanen vähän jo seniili mutta ihan kiva täti. Sitäkään ei kyllä kannata härkkiä, se saa tosi komeita raivohalvauksia siinä vaiheessa kun käpy palaa. Pate-setä on kanssa kiva, se leikki aikasemmin paljon mun kanssa mutta nyt se ei enää alennu siihen. Se yrittää olla arvokas ja aikuinen, mutta mä olen nähny kun se joskus salaa leikkii vinkuvalla avaruuskoiralla. Hah... Se on kova uhoomaan ja puimaan nyrkkiä taskussa, mutta paljon muuta se ei uskalla kun Nata-täti antaa sillekin päihin jos se ryttyilee. Ja sitten mulla on pikkusysteri Sissi, se on ihana. Tosin aina mullakaan ei hermo kestä, se on tosi rasittavaa kun koko ajan joku roikkuu turkissa ja kärttää leikkimään. Ja sitten se varastelee multa leluja ja luita, ihan törkeetä!! Mutta mä kestän kun se on niin pieni ja pienille pitää olla kiltti. Mä olen Roosa. Mun uusin lempinimi on Roosperi, johtuu kuulemma siitä että mulla on aika paljon vauhtia, tai jotain.

Tänään toinen noista ihmisistä oli jotenkin hapan. Se puhui mun juoksuista, että mä muka panttasin niitä vuoden ja aloitin sitten just pahimpaan mahdolliseen aikaan kun viikonloppuna on joku kenneltapaaminen. Mä mitään pantannu, nyt vaan oli hyvä hetki. Ja mistä sen tietää miten komeita poikia sinne tapaamiseenkin tulee...