Sissi täällä taas, hau!

Meille tupsahti eilen joku pieni otus ovesta sisään, ihan noin vaan! Muahan se ei haittaa yhtään, uudet kaverit on aina tervetulleita, mutta nuo vanhat riivinraudat tykkäsivät kyttyrää. Niiden mielestä ei ikinä saisi tapahtua mitään kivaa. Mä olen kyllä ollut huomaavinani, että se Pepi on vähän seniili, se katselee meitäkin sen näköisenä, ettei se ihan hokaa missä se on, ja ketä me ollaan. Tai kuka se itse on, hehe... No, on sillä jo ikääkin, 14 vee sanoi äippä. Ei se paljon muuta teekään kuin nukkuu, ja huomenna se jo lähtee kotiinsa. No, ehkä ensi kerralla sieltä ovesta tuleekin joku mun ikäinen, joka tykkää leikkiä...

Sissi täällä, heippa! Mä pääsin eilen tottiskentälle, aika vähän oli kivaa vaikka hellettä pitelikin. Tehtiin kaikenlaista, mun piti istuskella millon missäkin sivulla ja edessä ja sit mä istuskelin huvikseni muutamassa muussakin kulmassa. Siitä ei kyllä tippunu makkaraa, vaikka mä miten yritin napittaa vetoavasti silmiin äippää. Ja kerran äippä teki ihan hirveen tempun, se yritti mua karkuun!! Ja se toinen täti piti mua vielä kiinnikin! Onneks mä pääsin siltä pakoon ja sain äipän kiinni ennen kuin se ehti hävitä tai vaikka mennä jonkun toisen koiran luo.

Sitten mä sain hypiskellä jonkun härvelin yli, ekaks siinä oli vaan yksi lauta mutta sitten niitä lisättiin. Hah, vähän haastetta! Ja äippä leikki mun kanssa sellasella aika painavalla kalikalla, mä hain sitä äipälle ja se oli ihan riemuissaan. Kyllä senkin saa niin helpolla onnelliseks... Mua kehuttiin rauhalliseksi pennuksi, mutta se kehuja ei kyllä tiennyt että mä olin vaan helteestä pökerryksissä. Kunhan tästä vähän viilenee niin mä kyllä näytän taas todellisen luontoni.

Aika usein kadulla kysytään meidän kohdalla "Onks noi niitä lassieita??" Me ei olla lassieita, eikä mitään skotlanninpaimenkoiriakaan, me ollaan collieita. Meitä on viisi, ja sitten täällä on vielä kaksi ihmistä. Ne pitää meidät sapuskoissa ja vie ulos ja agilitykentälle ja tottistelemaan ja vaikka mitä. Vanhin meistä on varsinainen hirmulisko, oikeesti. Sen nimi on Nata ja se pitää meille nuoremmille ihan hirveetä kuria. Heti tulee tukkapöllyä jos ihan vähän vaan riehuu, ja jos vaikka vahingossa astuu sen päälle. Turpiin tulee, ei kannata kokeilla. Sitten on Venla, se on tollanen vähän jo seniili mutta ihan kiva täti. Sitäkään ei kyllä kannata härkkiä, se saa tosi komeita raivohalvauksia siinä vaiheessa kun käpy palaa. Pate-setä on kanssa kiva, se leikki aikasemmin paljon mun kanssa mutta nyt se ei enää alennu siihen. Se yrittää olla arvokas ja aikuinen, mutta mä olen nähny kun se joskus salaa leikkii vinkuvalla avaruuskoiralla. Hah... Se on kova uhoomaan ja puimaan nyrkkiä taskussa, mutta paljon muuta se ei uskalla kun Nata-täti antaa sillekin päihin jos se ryttyilee. Ja sitten mulla on pikkusysteri Sissi, se on ihana. Tosin aina mullakaan ei hermo kestä, se on tosi rasittavaa kun koko ajan joku roikkuu turkissa ja kärttää leikkimään. Ja sitten se varastelee multa leluja ja luita, ihan törkeetä!! Mutta mä kestän kun se on niin pieni ja pienille pitää olla kiltti. Mä olen Roosa. Mun uusin lempinimi on Roosperi, johtuu kuulemma siitä että mulla on aika paljon vauhtia, tai jotain.

Tänään toinen noista ihmisistä oli jotenkin hapan. Se puhui mun juoksuista, että mä muka panttasin niitä vuoden ja aloitin sitten just pahimpaan mahdolliseen aikaan kun viikonloppuna on joku kenneltapaaminen. Mä mitään pantannu, nyt vaan oli hyvä hetki. Ja mistä sen tietää miten komeita poikia sinne tapaamiseenkin tulee...